Olen ollut Meten ja Paukun kanssa parilla leirillä.

Kesäkuun 5. ja 6. päivä oli Vaasassa jälkileiri, jossa oli kouluttajana Maria Arfman ja Katri Järvinen. Pureuduimme jäljen salaisuuksiin. Paukku oli kuriton jäljellä, mutta oppia saatiin ja nyt on meidän jälki aika mukavalla mallilla. Olen itse aika hektinen toimissani ja kouluttajat muistuttivat minua omasta rauhallisuudesta ja käyttäytymisestä. Mikäli itse hätäilen, saan tempperamenttisen koirankin siihen touhuun nopeasti mukaan. Olen tehnyt nyt jälkiä periaatteella paljon tyhjiä. Paalulla on ollut vaihtelevasti makupaloja, eli paalu ja siitä eteenpäin titty matka on ollut tyhjää tai sitten 1 makupala/askel. Tyhjien pituudet ovat olleet  vaihdellen 5-20 askelta, makupalojen osuutta olen samoin muuttanut vastaavasti tyhjiin kohtiin. Lisäksi olen uskaltanut kouluttaa koiraa jäljelleä ja olen huomannut, että se kannattaa. Tässä vaiheessa olen laittanut jäljen päähän yhden esineen ja ilmaisu on ollut kunnossa. Nyt on Paukku pitänyt taukoa hiukan jäljeltä, kun olemme keskittyneet tottikseen, mutta pellolle suunnataan taas pian. Välillä olen tehnyt joitain kokeiluja ja ne ei ole välttämättä olleet onnistuneita, mutta onneksi voi palata aina taaksepäin. Kiitos Inga leirijärjestelyistä ja Kiitos kouluttajille.

3.-4.7.2010 olimme Karijoella Marko Koskenasalon opissa tottelevaisuuden ja suojelun osalta. Tottelevaisuuden osalta saimme palautetta, että viettiä lisää. Näin olin itsekin tässä tuumaillut ja siihen nyt keskitymme apparin kanssa. Muutoin oli tottelevaisuuden pohjat tehty hyvn. Suojen osalta Paukulle tehtiin ensimmäiset reaktioharjotiukset ja ne meni aivan kohtuullisesti, saalisalue oli hyvä ja otekäyttäytyminen hyvä, puolustualue ei ollut vielä avautunut. Tältä osin koira saa olla hetken tauolla ja sitten, kun treeniä taas otetaan, tulee keskittyä puolustualueen avaamiseen. Oli tosi hyvä leiri, kiitos Marko. Järjestelyt oli kunnossa, Kiitos Minna.

Helena Peltonen ootti muutamia kuvia muistoksi, Kiitos Helena kuvaamisesta.

Helena oli ottamassa Paukusta kuvia ja tässä näitä on, Kiitos Helena

Tottista treenataan

Paukulla riittää vauhtia

Treenirintamalla todetaan, että säännöllisesti treenataan ja hyvälle tuntuu.

Nyt on treenit olleet säännöllisiä. Jäljellä käyn 3-4 kertaa viikossa ja tottista otetaan vähintään 2 kertaa.

Jäljet olen tehnyt nyt kaavalla: kaksi esinettä, alussa ja lopussa joka askelmalla makupaloja ja ns. väli on joka 3. askel tyhjänä. Paukku tulee ihan mukavassa hallinnassa paalulle Lähetän koiran jäljelle heti, kun se keskittyy ja laskee päätänsä alemmas. Meidän ongelma on nyt oikeastaan liiallinen vauhti. Olen menossa kesän alussa leirille, jossa ajattelin ongelmaan palata kunnon ohjauksessa. Mutta toistaiseksi olen ruokkinut Paukun pellolla pienellä ruoka-annoksella ennen jälkeä. Se on auttanut asiaa. Esineilmaisut ovat kohtuunopeat, ainut vaan, että toisinaan Paukku ehtii koskettaa esinettä ennen palkkausta. Esineeltä lähtö on rauhallinen.

Tottiksessa ollaan harjoiteltu kentällä häiriökestävyyttä, se on parantunut. Viime treeneissä huomasin vaan, että eteenmenossa, kun Helena vei ruokakipon kentän päähän, niin Paukku ei jaksanut keskittyä niin kauaa, että Helena olisi päässyt takaisin kentän reunaan. Joten eteenmeno piti ottaa uudelleen. Mutta nyt tämänkin tietää, että koira tarvitsee harjoittelua. Kentällä ollaan tehty seuraamsita ja leikkiä ja ruualla vietistä jääviä. Kävimme myön Niinisalossa pari viikkoa sitten ottamassa treenin ja Linda totesikin, että koiran vietti on kasvanut mukavasti.

Kotona ollaan tehty noutoharjoituksia, pitämistä pääasiassa. Siinä meillä on ollut nyt kuitenkin vähän ongelmia, Paukku ei osaa pitää kapulaa tiiviisti suussaan, vaikka alussa näytti paremmalta. Olen tässä nyt itte mokannut. Ja totesinkin, että kärsivällisyyttä meikäläinen tahtoo lisää. Olenkin tehnyt nyt kotipihatottista  illalla ja aamulla, ja meinaan vielä jatkaa samaan tapaan, ainakin viikonloppuun saakka. Mutta eiköhän se siitä etene.

Me ostettiin mönkijä ja sillä on kiva ulkoiluttaa Paukkua ja Paukkukin nauttii, kun saa juosta täysillä. Ollaan tuossa meidän pelloilla ajeltu ja Paukku on saanut juosta.

Tässä lämmössä on kyllä se huono puoli, että mä en jaksa tehdä mitään, kun on liian kuuma ja nyt kyllä tuntuu sellaiselta. Lisäksi Meten pukeminen on haasteelluista. Tähän mennessä olen onnistunut pukemaan tytön niin, ettei ole ainakaan läkähtynyt kuumuuteen.

Mutta nautitaan lämmöstä ja hyviä treenejä kaikille.

Mettäkoiraa olen aina halunnut, no ei sentään. Meidän tontilla on aika paljon jäniksiä ja Paukku tykkää niistä, tänään se heittikin lenkin jäniksen perässä. Onneksi ei käynyt kaukana, vaan tuli aika pian kotiin.

Treenirintamalla on ajettu muutama jälki, joko pelkkää suoraa tai yhdellä kulmalla oleva jälki. Makupaloja on alussa ja lopussa joka askelmalla ja keskiväli on ollut teemalla joka kolmas tyhjä. Vauhtia on neidillä liikaa, mutta vietti on kohdallaan. Mutta tekemistä kuitenkin piisaa.

Tottiksessa olen ottanut treenannut häiriökestävyyttä. Ongelmia tulee, kun treenaa paljon yksin ja meillä se näkyy siten, että treenikentällä Paukku on herkkänä häiriöille. Nyt olen palkannut nopeasti kontaktista ja koira kesti jo tämän päivän treenissä kohtuullisesti häiritä. Kotona ollaan tehty noutoa, Paukku ottaa kapulan hyvin ja oppi pitämään kapulaa hyvin suussaan.

Paukun viralliset kuvaustylokset tuli Kennelliitosta ja lonkat oli A/A ja kyynärät 0/0.

Oltiin porukalla treenaamassa eilen, ensi jäljet ja sitten tottis. Paukun hallinta jäljelle mennessä on kohtuullista, vielä on kuitenkin töitä. Jäljellä sillä oli myös liikaa vauhtia, annoin vähän pakotetta, mutta ei se oikeastaan auttanut. Esineen Paukku ilmaisee nopeasti, mun pitää olla kuitenkin nopea palkitsemisessa, koska se koskee yhtä nopeasti esineeseen. Jälki oli suora, jossa alussa ja lopussa oli ruokaa joka askelmalla ja keskiosassa oli joka kolmas askel tyhjä. Paukku pitäisi saada jäljestämään rauhallisemmin.

Tottiksessa pitää nyt huomioida uusi kenttä ja antaa koiralle palkka nopeammin. Muutoin treeni oli normisettiä, jäävien liikkeiden opettaminen ja luoksetulo loppuun. Kotona tein noudon pitoharjoituksia. Paukku ottaa kapulan hyvin ja pitää sitä vahvasti taistelun tuloksena, mutta se täytyy saada pitämään sitä muutoinkin.

Meidän lauma pieneni sitten vappuna. Ceralla todettiin pääsiäisen jälkeen selkärangassa rinta- ja lannerangassa nivelrikko. Siitä aiheutui välilevytyrä, joka näkyi neurologisina oireina etujaloissa. Ongelma pysyi hallinnassa kortisonilla, mutta vappuviikolla Ceran tilanne huononi ja lopulta oli tehtävä päätös Ceran parhaaksi. Cera päästettiin vaivoistaan vappupäivänä.

Kova ikävä meille jäi, Cera oli elämäni koira. Mutta se täytyy todeta, että Cera pysyi loppuun asti omana itsenään, vaikka jalat eivät kantaneet. Vielä viimeisenä päivänä, kun laitettiin ruokaa, Ceran onnistui kävellä keittiöön päivystämään ruuanlaittoa.

Elämän täytyy kuitenkin jatkua ja onneksi meillä on Paukku. Paukun kanssa on otettu tottista ja käyty jäljellä. Tänään tein jäljen, jossa oli aluksi makupaloja joka askelmalla ja puolen välin jälkeen tein pätkän, jossa oli joka 3. askel tyhjä. Aika kivasti se meni. Esineen alla ei ollut nyt kippoa, vaan annoin sen taskusta. Esineiden kanssa täytyy tehdä pieni harjoituskuuri, jotta ilmaisu saadaan korrektiksi. Jäljelle menon hallinta on vaiheessa, mutta hyvään suuntaan menossa. Tottiksen osalta täytyy vahvistaa edelleen viettiä ja häiriökestävyyttä. Olin vieraalla kentällä treenaamassa perjantaina ja huomasin, että häiriöt oli haaste. Mutta treenaamalla näistä päästään. Lisäksi seuraaminen ei ollut sellaista kuin halusin, puuttui voima.

Mutta harjoitellaan lisää ja onneksi on kevät ja valoisat illat

Kävin kuvauttamassa Paukun viime viikolla virallisesti Kankaanpäässä Ventelän luona. Kuvat lähtivät Kennelliittoon Ventelän arviona A/A ja 0/0. Tällä viikolla ne arvostellaan. Samalla kuvattiin Paukun polvet uudelleen ja niissä ei ollut tapahtunut muutoksa välikuviin. Välikuvissahan polvissa havaittiin hiukan kasvuhäiriötä.

Ja vihdoin olemme aloittaneet myös jälkikauden. Sunnuntai-iltana ajoin tämän vuoden ekan jäljen ja Paukku oli heti innoissaan jäljestä. Viettiä piisasi ja tekniikka oli kunnossa. Esineilmaisussa piti ohjata oikeaan asentoon. Mutta oli ihan tyytyväinen koiran suoritukseen. Tein jäljen heinäpellolle ja joka askeleessa oli makupala.

Eilen ajettiin toinen jälki ja nyt huomasin muutaman seikan, johon pitää kiinnittää huomiota, esineen alta pitää ottaa kippo pois, Paukku alkoi heti tönimään esinettä ilmaistaessaan sen. Nyt ilmaisukin löytyi. Lisäksi hallinta jäljelle mennessä pitää saada kuntoon. Paukku jäljesti kyllä tosi keskittyneesti. Jälki oli samanlainen kuin sunnuntainakin. Alan kyllä pian vähentämään makupaloja suunnitelmallisesti.

Mutta tästä on hyvä jatkaa

Paukku täytti 1 vuoden 1.4.2010. Kyllä se aika rientää. Yhden vuoden iän kunniaksi ollaan aloitettu myös noudon opettaminen. Ensimmäinen noutoharjoitus tehtiin eilen. Tein kolme pitoharjoitusta ja palkkasin pallolla. Paukku otti kapulan hyvin suuhun ja piti. OLin yllättynyt, eka koira mulla, joka vapaaehtoisesti ottaa noutokapulan. Sitten innostuinkin, kun se piti hyvin kapulaa ja otin jo kapula suussa juoksua ja palkkasinkin kapulalalla. Sitä ei ehkä pitäsi tehdä. No, eka harjoitus meni kumminkin hyvin. Muuten onkin harjoiteltu joka päivä jotain, seuraamista on otettu myös ohjelmaan.

Tässä kuva yksivuotiaasta.

Ceran kanssa on ollut pientä probleemaa. Pitkänäperjantaina Ceralta meni jalat alta, mutta kortisonilla se tokeni. Kun Cera kuvattiin, niin selässä okli kahdessa paikkaa selkärangan nivelrikkoa. Vanhan koiran sairauksia. Hoitona on lepo, kortisonia ja kipulääkettä tarvittaessa. Mutta tästä mennään eteenpäin.

On mennyt jonkin aikaa edellisestä päivityksestä. Joulua vietettiin ja olin ollut kiltti, lahjoja tuli paljon. Sen jälkeen vietettiin hiljaiseloa. No, oli siinä kyllä yhdet häät ja 60-v. synttärit ja sitten syntyi meidän lapsi, Mette, tammikuun 28. päivä. Sen jälkeen on hoideltu lasta ja opeteltu uutta elämää.

Maaliskuulla aloin kouluttamaan Paukkua tauon jälkeen. Siinä riittää tekemistä, noudon opetus tulee aloittaa ja sitten sitä viettiä viettiä lisää. Mä en ole koskaan tyytyväinen koiran viettimäärään, vaan sitä tarvitaan aina lisää. Keskittymisharjoituksia on tehty jonkin verran ja palkan olen muuttanut saalispalkaksi, sen kanssa on sitten tehty pieniä juttuja.

Kauhajoen koiraharrastajien vuosikokouksessa palkittiin menestyneet koirakot ja Cera oli vuoden 2009 vanhin tuloksen saanut koira. Brutuksen kiertopalkinto jäi siis toisen kerran peräkkäin meille. Sitten Cera sai myös oman palkinnon, joka jää itselle

Kesällä on pari leiriä ainakin tulossa ja lenkitkin ovat sujuneet kivasti vaunujen ja noiden apinoiden kanssa.

Palataan taas, kun treenit pääsee kunnolla käyntiin.

Terve pitkästä aikaa,

meillä ei ole tässä tapahtunut oikein mitään. Äippälomalle jäin just ennen joulua ja nyt ollaan vain oltu kotosalla. Paukun kanssa olen treenaillut pääsääntöisesti kotona. Ollaan tehty ruokatottista ja pikkuhiljaa siirrytty pallon kanssa saalispalkkaan/leikttämiseen. Vielä olen tehnyt näitä ns. samanaikaisesti. Lohduttavaa on, että treenaus on tuottanut tulosta, toi Paukku tuntuu jo ymmärtävän aika ajoin, että mitä siltä toivotaan. Puruharjoituksia ei ole vielä otettu, mun mielestä Paukku on vielä niin lapsellinen,että odotan varmaan ekan juoksun, ennen kuin mitään treeniä kannattaa tehdä.

Joulukuulla oli Kauhajoen kameraseura ry:n kuvaajat ottamassa kuvia treenihallilla ja tässä on Cerasta ja Paukusta muutama kuva.